Tän postauksen teko viivästyi, koska Pennun kuoleman jälkeen mun inspiraatio taas lopahti. Enää ei ole sitä ihanaa, kehräävää kissaa, joka sylissä nukkumisellaan lämmittää jalkoja, ei sitä rakasta jolle kertoa asioita, eikä sitä, jolle laulaa kaikkia lauluja, ja joka oikeasti kuuntelisi, vaikka mun laulua nyt ei harakatkaan kuuntele.
Pentu oli mulle tosi tärkee, niinkun varmaan monelle muullekin mun perheenjäsenelle se oli. Muistan aina jouluina, kun ostin sille joululahjoja, ja opetin sille temppuja ja mitäs muuta hauskaa me ollaankaan tehty. Nyt ei voi enää muutakun istua haudalla, itkeä ja muistella vanhoja hyviä aikoja.. :(
Pentu pysyy ikuisesti mun sydämmessä, se on varmaa. <3
Nyt tosiaan ne talvikuvat, jotka otin sillon ennenkun oltiin viikonlopun jälkeen kotia menty. En olis koskaan voinut uskoo, että kun kotia palataan, niin siellä odottaakin kissa kuolleena keittiön matolla.. Tai ehkä olisinkin, koska ennen viikonloppua mulla oli jotenkin aavistus, että jotain saattaa tapahtua, mutta en sitten uskonut omia ajatuksiani. Okei, joo nyt oikeesti niit kuvia.
Sani
Minea
Viimeviikonlopulta en ottanut kaneista ollenkaan kuvia, koska ei siihenkään ollut inspiraatiota. Lumikin on jo sulanut, että saa nähdä kauanko kestää, kun se tulee takaisin, jos enää tuleekaan.
