#40 Joululoma + vanhoja kanikuvia!

Kai mä ny oon jo pystynyt nousee sieltä maasta sen verran, että jaksan kirjoittaa uuden postauksen. Nää kuvat piti tosiaan tulla jo sillon aikoja sitten, ennen mun tätä edellistä postausta, mutta en sillon sit kyennyt sitä tekemään, mutta nyt taas yritän. Nää kuvat on siis monta viikkoa vanhoja. Pahoittelen myös joidenkin kuvien laatua, koska se kärsi lumisateen ja valaistuksen vuoksi.


Sani:

Minea:

Nyt tosiaan on se ihana ja kauan odotettu joululoma. Oon koko loman (suurinpiirtein) isän luona, ja voin sitten taas kuvailla kaneja, kun ne täällä asustelevat, jee :)

#39 Itkua..

Tiedätkö sen tunteen, kun sä oot ihan liian pohjalla, ja tuntuu siltä, ettet pääse enää koskaan sieltä pois, tai että sen alemmas, ei koskaan voi päästä? 
Kuitenkin vielä se pohja hajoaa, ja sä tiput enemmän alas. Elämällä ei ole enää mitään merkitystä, haluaisit vain pois, koska sun rakas on kuollut, ja odottaa sua, että milloin sun aika olis lähteä..

Tossa on mun fiilikset nyt. Tää postauksen alku on nyt ihan liikaa pelkkää avautumista, mutta en vain kestä sitä, että mulla ei enää ole sitä rakasta lemmikkiä elämässä, joka kehräis sun sylissä..

Postauksia ei ole nyt tosiaankaan tullut taaskaan hetkeen, koska mun inspiraatio ei vain ole palannut takaisin, ja elämä tuntuu tällähetkellä niin rankalta.. Luulin vielä joskus, että pääsisin Pennun kuolemasta yli, mutta se sama masentuminen siitä tuli takaisin, nyt kun sen kuolemasta on about kuukausi.. Ei elämä tän rankemmaks voi mennä..

Pahoittelen nyt sitä, että postauksia ei tule taas hetkeen, koitan nousta sieltä pohjalta, vaikka ihan Pennun takia, ei se varmaan halua, että suren täällä, kun sillä on nyt kuitenkin hyvä olla... Toivottavasti..

#38 Vanhoja ja lumisia kanikuvia!

Moi.

Tän postauksen teko viivästyi, koska Pennun kuoleman jälkeen mun inspiraatio taas lopahti. Enää ei ole sitä ihanaa, kehräävää kissaa, joka sylissä nukkumisellaan lämmittää jalkoja, ei sitä rakasta jolle kertoa asioita, eikä sitä, jolle laulaa kaikkia lauluja, ja joka oikeasti kuuntelisi, vaikka mun laulua nyt ei harakatkaan kuuntele.

Pentu oli mulle tosi tärkee, niinkun varmaan monelle muullekin mun perheenjäsenelle se oli. Muistan aina jouluina, kun ostin sille joululahjoja, ja opetin sille temppuja ja mitäs muuta hauskaa me ollaankaan tehty. Nyt ei voi enää muutakun istua haudalla, itkeä ja muistella vanhoja hyviä aikoja.. :(

Pentu pysyy ikuisesti mun sydämmessä, se on varmaa. <3

Nyt tosiaan ne talvikuvat, jotka otin sillon ennenkun oltiin viikonlopun jälkeen kotia menty. En olis koskaan voinut uskoo, että kun kotia palataan, niin siellä odottaakin kissa kuolleena keittiön matolla.. Tai ehkä olisinkin, koska ennen viikonloppua mulla oli jotenkin aavistus, että jotain saattaa tapahtua, mutta en sitten uskonut omia ajatuksiani.  Okei, joo nyt oikeesti niit kuvia.

                                                                                      Sani

                                                                                             Minea

Viimeviikonlopulta en ottanut kaneista ollenkaan kuvia, koska ei siihenkään ollut inspiraatiota. Lumikin on jo sulanut, että saa nähdä kauanko kestää, kun se tulee takaisin, jos enää tuleekaan.